Ironman Lanzarote 2016: Pyöräily 180 km

Rannalta oli aika pitkä juoksu vaihtoteltalle ja sieltä pitkä juoksu pyöräilyn alkuun. Vaihto meni nopeasti, sain heti avustajilta aurinkorasvat niskaan ja käsivarsiin. Numerovyö vain päälle ja kypärä päähän, sitten ravia pyörälle.

Suunnitelma:

"Uskon, että ominaisuuteni pyöräilyssä auttavat hyvään suoritukseen tällä kisareitillä. Tasainen tehontuotto sujuu ja W/kg-lukemani on reitin profiiliin nähden aika hyvin kohdallaan. Ja mikä ehkä tärkeintä, niin fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös henkisesti tämä reitti sopii minulle erittäin hyvin, koska mielestäni pitkät ylämäet ovat parasta, mitä maantiepyöräilyllä on tarjota.

Tämän kisan pitkissä nousuissa tehoja on nostettava koko reitin keskimääräistä tavoitetehoa korkeammiksi, koska vauhdikkaissa alamäissä tehojen pitäminen tavoitteessa ei aina onnistu. Reitillä on pitkiäkin pätkiä, jolloin lasketellaan alas täyttä vauhtia lähes höntsätehoilla. Varsinkin reitin viimeisellä kolmanneksella, kun Mirador del Rio -huipun jälkeen lasketellaan yli 10 km lasku aina merenpinnan tasolle. Siitä eteenpäin on helpompaa ja lisäksi usein myötäistäkin tuulta, joten loppu tullaan paljon alkua vauhdikkaammin. Tehoissa tähtään noin 210 W AP-lukemiin koko reitillä. Olosuhteista tietysti riippuen tämä tarkoittanee 5:30-6:00 pyöräilyaikaa.

Energiaa tankkaan urheilujuomalla, geeleillä ja patukoilla noin 400 kcal tunnissa. Urheilujuomaa menee litra tunnissa, lisäksi reilusti vettä kropan viilentämiseksi."

Kuinkas sitten kävikään:

Pyöräilyn alkuvaiheessa pidin tehoja vielä hieman matalammalla ja aloin heti tankkaamaan juomaa ja energiaa. Pian kuitenkin tuli pieni oksennus. Köpiksen kokemusten perusteella olinkin ajatellut etukäteen, että jos vaan röyhtäyttää/oksennuttaa uinnin jälkeen, niin purista vaan kaikki mahdollinen ulos, ettei vatsaan jää ilmaa tai merivettä. Joten ajattelin, että merivettä on tullut nieleskeltyä ja hyvä vaan, että tulee ulos. Pahoittelut takana ajaville.

Pyöräreitillä päästellään ensin isoa tietä saaren länsirannikolle myötäisessä tuulessa ja siellä käännytään pienelle lenkille El Golfon upeisiin laavakenttämaisemiin. Sitten lähdetään kipuamaan kohti pohjoista Timanfayan kansallispuiston läpi. Saaren läntinen osa on nuorta, tosi karua laavakenttää ja musta maisema hehkuu aika lämpöisenä. Tosin Timanfayan nousuissa lämpö taisi tulla omista reisistä, kun tehomittarin mukaan tuli tykitettyä yli 20 kW tehot nousuissa. :D Ei siis tule ainakaan kylmä, kun jaloissa on kaksi hetivalmista, ruostumatonta kiuasta. Tuo mittarivirhe tosin vääristi hieman mittarista seuraamani keskiteholukemaa.

The Fire Mountains. Sympaattisen näköinen maskotti.

En oikeasti kivunnut mäkiä kovilla tehoilla, vaan pidin nousuissakin tehot maltillisina ja valmentajan määrittelemissä rajoissa. Mutta paljon näkyi muita pyöräilijöitä, jotka vetivät jo alkumatkan ylämäet todella kovaa. Heille tuskin oli luvassa kovin mukavaa juoksua. Nyrkkisääntö: jos joudut huohottamaan pyöräillessä, menet aivan aivan liian kovaa.

Reitti kiersi Club la Santan ohi ja jatkoi Volcano Triathlonista tuttua reittiä Famaran kylään, joka on muuten ilmeisen siisti surffauskohde ja komeita aaltoja näytti merellä nytkin olevan. Merenpinnan tasolla olevasta Famarasta alkoi reitin eniten odottamani osuus, eli isoimmat mäet. Ensin kipuaminen Teguiseen, jossa oli reitin puoliväli ja siitä edelleen iso nousu (7 km, avg 4%) Mirador del Haria -huipulle. Huipulta lähtevä lasku on jyrkempi (noin 5 %) ja alussa on muutama neulansilmämutka. Vaikka varmuus omaan laskemiseen oli ihan hyvällä tasolla, niin yksi pyöräilijä jätti mut kuin seisomaan tykittäessään aeroasennossa alas. Pyörä vaan heilahteli tuulenpuuskissa. Huh!

Pyöräreitti. Kierrettiin koko saari.

Vielä vimeinen jyrkkä nousu Mirador del Rio -huipulle, missä oli myös väliaikapiste ja takana noin 2/3 reitistä. Tässä vaiheessa tehot näyttivät ihan hyviltä (AP 210 W). Mirador del Rio -huipulta edessä oli 11 km pelkkää helppoa avg 4% alamäkeä merenpinan tasolle, ja tämä tulikin vauhdikkaasti yli 61 km/h keskarilla. Näköetäisyydellä edellä laski ambulanssi, joka kuitenkin pysähtyi nousun puoleenväliin odottamaan rotkoonputoajia. Noh, toivottavasti kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitenkään. Vaikka kyseessä on aika helppo lasku, vaatii pari mutkaa reipasta jarrutusta, joten valppaana on syytä pysyä.

Ne pienet oksennukset olivat muuten jatkuneet pitkin pyöräilyä. Eli tankatessani energiaa ja juomaa, vatsa heitti osan aina takaisin ulos. Kokeneempi triathlonisti olisi varmasti tajunnut alkaa ottamaan vähemmän energiaa kerrallaan, mutta useammin. Itse kuitenkin jatkoin suunnitelmani mukaisesti, joten en saanut tankattua kaikkea haluaamani energiaa. Tässä olisi pitänyt myös huomata piilevä nälän tunne, johon olisin hyvin voinut reagoida mussuttamalla mukana olleen ylimääräisen energiapatukan. Noh, tästä oli pyöräilyn aikana alkanut kertymään energiavajetta, enkä jaksanut viimeisten 50 km aikana enää pitää tavoitetehoja yllä. Itse en tosin silloin ymmärtänyt kyseessä olevan energian puute, vaan enemmänkin pelkäsin aloittaneeni pyöräilyn liian kovaa ja menettäneeni jalat liian koviin nousuihin.

Pyöräilyn maaliin tulin kuitenkin edelleen hyväntuulisena ja itsevarmana. Aika oli aika ok, 5:39:47 ja keskari 31,8 km/h. AP näytti tippuneen lukemaan 201 W, mikä ei sekään surkea ollut, mutta selvästi tavoittelemaani matalampi. Pyöräilyn Garmin-dataa täällä.

Huippujuoksulla olisi kuitenkin vielä tarjolla huipputulos. Miten käy Joukon? Lue seuraava osa täältä.