Juhannusviikon harjoituksia

Pidin Jukolan viestin jälkeen pari "lepopäivää", vaikka ei se niin kova rasitus ollut. Mutta kun oli tullut valvottua yöllä ja nukuttua päivällä, niin vedin maanantain ja tiistain välisenä yönä vielä all-nighterin koodaten. Silloin pitää takoa näppäimistöä kun on flow. Tästä palautumista vielä tiistai.

Juhannuksena oli tietysti päästävä merelle veneilemään kun oli niin hieno sääkin.

Yhdistelmätreeni 

Keskiviikkona olin jo vähän pettynyt laiskotteluuni ja siihen, ettei laadukkaita ja päämäärätietoisia treenejä ole viimeaikoina paljon tullut tehtyä. Päätin tehdä hyvän ja vähän normaalia rankemman treenin, intervalleja sekä pyörällä että juosten. Vaikka kelit onkin jo hienot, nostin tripyörän silti takaisin trainerin päälle. Pyöränkäsittelyä pitäisi kyllä harjoitella ja totutella enemmän oikeasti ajamiseen, mutta saan silti tehtyä trainerilla parempia treenejä kuin ulkona liikenteen seassa. Valitsin TrainerRoadista 90 minuutin treenin "Dana". Tämä oli 5 x 9 min ns. over-under-harjoitus, eli tehot on välillä reilusti yli FTP-tason ja välillä hieman sen alle. Tällaiset intervallit ovat olleet aika vaikeita mulle, koska vastus on joko kova tai erittäin kova. Jalat alkaa täyttyä maitohaposta ja siitä pitäisi jotenkin palautua pitäen silti tehot korkealla. Ajo eteni kuitenkin mukavan nopeasti, mutta loppu oli pirun raskasta ja jouduin loppuvaiheessa jopa välillä pysähtymään kun kammet eivät pyörineetkään.

Pyöräilytreeninä oli TrainerRoadin Dana. 5 x 9 min kärsimysnäytelmää.

Pyöräilyn dataa löytyy TrainerRoadista ja Movescountista.

Pyöräilyn jälkeen lähdin heti juoksemaan. Tein juoksun intervallit viereisellä Malminkartanon mäellä juosten huoltotietä ylös ja kävellen jyrkkää polkua takaisin alas. Normaalisti juoksen 3 min Z4/Z5 + 2 min Z2 -jaksotuksella tasaisella, kovalla alustalla, mutta nyt olikin luvassa kunnon hapotusta. Ylös juoksussa meni noin 2,5 min, palauttelussa kolmisen minuuttia. Tämän toistin viisi kertaa ja välissä alhaalla vielä leuanvetoja (4 x 5 + 2 x 10). Leuanvetokin sujuu näemmä aika hyvin, näin paljon en ole ikinä ennen vetänyt!

Malminkartanonhuipulla olevan ympäristötaideteoksen nimi on muuten Tuulet ja suunnat.

Viimeisen kipuamisen lopussa jalat oli jo aika loppu ja tunsin kovien kramppienkin olevan todella lähellä. Keskittymisen herpaantuminen tai yksikin huono ponnistus olisi voinut iskeä jalat täysin lukkoon. Pystyin onneksi kuitenkin välttämään krampit, mutta jalat eivät kyllä lopussa hirveästi enää taipuneet, vaan viimeiset metrit tultiin aivan tönköillä puujaloilla. 

Juoksun dataa Movescountissa.

Erittäin hyvä ja onnistunut harjoitus! Jes!

Juhannuspäivän pyöräretki

Juhannuksena keskityin lähinnä tankkaamiseen, eli grilliruoan mättämiseen asianmukaisin ruokajuomin. Lähdin kuitenkin juhannuspäivänä pidemmälle pyörälenkille, kun pitkiä lenkkejä ei ole vielä tri-pyörällä tullut ulkona tehtyäkään. Lähtö tosin viivästyi pitkälle iltapäivään, koska en viitsinyt lähteä kovimpaan sateeseen kastumaan. Säätiedotuksen mukaan sadetta olisi luvassa iltapäivällä, mutta ilta ainakin olisi selkeää ja aurinkoista. Kun sadetutka antoi merkkejä sateiden vähenemisestä, junailin itseni Mellunmäkeen, jotta pääsin helposti isomman tien varteen ja vältyin pääkaupunkiseudun pyörätielabyrintin läpi polkemiselta.

Juhannusaattona tankattiin. Sessukin pysyi toiveikkaana vartiopaikallaan grillin vieressä.

Suunnitelmissa oli polkaista Porvooseen ja jatkaa siitä Pellingin saareen, jossa pitäisin tauon ja palaisin samaa reittiä takaisin. Noin 140 km. Viime juhannuksena tein saman retken maantiepyörällä, mutta silloin lian kovavauhtisen menomatkan vuoksi olin jo vähän puolivälin jälkeen ihan loppu. Sinnittelin silloin vähäisillä voimilla Porvoon mäkkärille, ja vedin nälkääni ison hampurilaisaterian (kello oli paljon - tarjolla oli vain yöateriat). Matka Porvoosta kotiin oli yhtä selvitymistaistelua eikä taksikyytiin turvautuminenkaan ollut kaukana.

Tänä vuonna oli tarkoitus olla viisaampi ja huolehtia siitä, etteivät jalat kulu loppuun aivan ennen aikojaan. Otin kuitenkin mukaan vain pari eväsleipää ja välipalapatukkaa, mutta en geelejä tms sokerienergiaa. Lenkillä oltaisiin siis lähinnä kehon omien energiavarastojen varassa, joten sitä suuremmalla syyllä sykkeet olisi pidettävä riittävän alhaalla. Tarkoitus oli myös totutella ajamaan maltilla ja säästellen, koska sellaista ajon tulisi Ironman-matkallakin olla.

Noh, eihän se oikein onnistunut. Sykkeet karkasivat jatkuvasti yli suunnittelemieni rajojen ja jos yritin madaltaa vauhtia pienemmillä vaihteilla, niin kadenssi vastaavasti nousi kuin huomaamatta yli 110:n nostaen tietysti taas sykettä. Mun pyörä haluaa, että sitä ajetaan kovaa. Kynnyssykkeillä tasaisesti ajaminen vaatii siis vielä paljon harjoitusta. Toisaalta ehkä tässä voisi hieman auttaa, jos pyörästä löytyisi tehomittari. Tehomittarista saisi suoran informaation kehon kokemasta rasituksesta, kun taas sykkeet seuraavat rasitusta viiveellä ja vaihtelevat monista muistakin eri tekijöistä riippuen.

Puolivälin tauon jälkeen huomasin, että vaikka sadepilvet olivat jo kaikonneet ja tiet olivat kuivia, niin luvatun auringonpaisteen sijaan tielle oli laskeutunut sankka sumu. Pellingin lossia odotellessa edes parin sadan metrin päässä olevaa vastarantaa ei näkynyt. Paluumatkan lopussa usva oli niin tiheää ja kosteaa, että ohjaustanko ja kädet olivat koko ajan märät ja kylmät. Viimeisen kymmenen kilometrin matkalla menetin vielä hermoni Porvoontien vieressä kulkevan pyörätien huonoon kuntoon. Kymmenen metrin välein asvaltissa olevat poikittaiset railot ja muut kuopat ja töyssyt iskivät ranteille, kyynärpäille ja hanuriin niin kovasti, että muutamia kirosanoja ja pahoja ajatuksia tuli mieleen ja jopa suustakin ulos. Tällä kelillä pyörätie oli kuitenkin turvallisin ajopaikka.

Pellingin lossi lipuu esiin usvasta kuin aavelaiva. Lenkki on vasta puolivälissä, mutta noutaja on kai tulossa.

Usein ajan treenini ajoradan reunassa, vaikka vieressä kulkisikin kevyen liikenteen väylä, koska kovavauhtisia treenejä ei voi mielestäni turvallisesti kevyen liikenteen väylillä tehdä. On tullut sitten kohdattua lenkeillä autoilijoita, jotka pahoittavat tästä mielensä ja tööttäilevät tai huutelevat, jarruttelevat edessä tai ohittavat pyöräilijän kovalla vauhdilla melkein hihaa hipoen. Olen tänä keväänä lukenut lisäksi aika monista maantien laidassa tapahtuneista pyörän ja auton törmäyksistä, ja ne ovat muuttaneet asenteitani tiellä liikkumiseen aika paljon. Tällaisten uutisten ja omien kokemusten vuoksi maantiellä treenien tekeminen on alkanut tuntumaan aika turvattomalta. Tästä syystä virittelin tri-pyörääni taakse punaisen vilkkuvalon, jota ajattelin alkaa käyttämään vastedes säällä kuin säällä. Ehkäpä tuo valo saa takana tulevat huomaamaan minut paremmin ja huomioimaan pyörän ajoneuvona. Ainakin se tuo hieman turvallisuuden tunnetta itselleni. Tuo valo osoittautuikin erittäin tärkeäksi jo juhannuksen pyörälenkillä, kun yllättäen ajoin kumpuilevaa ja mutkaista tietä sankassa sumussa. Ilman tuota valoa niissä olosuhteissa ajaminen olisi ollut erittäin vaarallista.

Loppujen lopuksi juhannusretkellä kilometrejä kertyi noin 140 ja aikaa meni noin neljä ja puoli tuntia. Kaiken kaikkiaan hyvä harjoitus tämäkin. Jes!

Opit

Mikset ui?! Ui! Uintiahan tässä pitäisi treenata, muut lajit sujuvat kyllä. Treenaa tasaista ajoa kynnyssykkeillä, jos vain uintitreeneiltäsi ehdit. Käytä takavaloa pyörässä oman turvallisuutesi vuoksi. Älä laiskottele ja pidä liikaa "ansaittuja" lepopäiviä, vaan pyri treeniviikkoina pitämään vain yksi lepopäivä. Lepää kuitenkin tarvittaessa.

Suunnistusta Louna-Jukolassa

1. Kiinnostu ja antaudu

Yksi mielenkiintoisimmista urheilulajeista on mielestäni suunnistus. Hieno laji. Se voi yhtäältä olla luonnonläheistä retkeilyä, jossa tavoitteet ovat lähinnä katsella maisemia ja olla yhtä luonnon kanssa tms hippitouhua. Toisaalta taas on vain hiuksenhieno ero siihen, että sama suunnistuslenkki olisi veren maku suussa vedetty polkujuoksu- ja mäkitreeni, jolta palataan vaatteet repeytyneinä ja jalat mustelmilla. 

Suunnistus toimii myös hienosti televisiolajina ja olenkin monena vuonna seurannut Jukolan ja Venlojen viestiä televisiosta. Suunnistajien etenemistä on mielenkiintoista seurata karttapohjaa vasten kun reittivalintojen ja virheiden vaikutus etenemisvauhtiin ja sijoituksiin näkyvät niin selkeästi. Ja onhan ne pimeällä rastilla kuiskaavat selostajat aika legendaarisia. 

Ja nämä startit on ihan törkeän siistejä, kattokaa ny:


Jukola Start 2015 - Paimio, Finland from KopterCam on Vimeo.

Omat varhaisimmat suunnistuskokemukseni ovat tietysti peruskoulusta, missä se olikin yksi lempiliikuntalajeistani. Mutta ei siitä voinut julkisesti pitää, vaan yläasteella liikuntaa piti jostain kumman syystä vihata. Sittemmin olen suunnistanut opiskelujen alkuvaiheessa muutamissa seikkailu-urheilukisoissa, kuten Escape Helsingissä ja KY City Challengessa. Ja opiskelijana tuli osallistuttua tietysti myös Otasuunnistuksiin, mutta se on eri laji se.

Joku viisas sanoi aikoinaan, että suunnistus on hyvä laji insinööreille, koska siinä havainnointi, analyyttinen päättelykyky ja ongelmanratkaisu ovat niin iso osa urheilusuoritusta. 

Anyway, satuinpa kirjoittamaan päivänä kauniina facebookiin, että pitäisi opetella itsekin suunnistamaan, ettei tarvitsisi seurata Jukolaa kateellisena penkkiurheilijana. Ja tästä meni vain noin parikymmentä minuuttia, kun olin jo lupautunut mukaan yhteen joukkueeseen.

2. Opi ja harjoita

No, kisaan oli aikaa siis muutama päivä ja viimeisimmät suunnistuskokemukset olivat kymmenen vuoden takaa. Piti siis opetella taas suunnistamaan, joten kävinkin läpi suunnistuksesta aika intensiivisen verkko-opiskelujakson, jossa kävin läpi karttamerkit, rastimääritteet, kompassin käytön ynnä muita suunnistuksen oleellisimpia asioita.

Pelkällä teorialla ei pitkälle pötkitä, tai ei ainakaan oikeaan suuntaan, vaan käytännön kokemusta ja harjoitusta tarvitaan paljon. Joten katsotaanpa missäs niitä iltarasteja järjestetäänkään. Keskiviikkona olikin sopivasti Vantaalaisen suunnistusseura Pihkaniskojen järjestämät aluerastit Länsisalmessa Vantaalla, sinne siis!

Aluerastit Vantaalla, ensikosketus suunnistukseen kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Suunnistuspaikalle oli aika pitkä matka julkisilla kulkuvälineillä. Ensin bussilla ja metrolla Mellunmäkeen ja siitä vielä 5 km juoksua lämmittelyksi. Tarjolla oli kolme eripituista reittiä, joista valitsin tietysti pisimmän ja vaativimman, 22 rastia / 7 km. Arvasin kyllä, etten tule ehtimään koko reittiä, koska aikaa maalin sulkeutumisen oli aikaa enää reilut pari tuntia. Tavoitteina oli kuitenkin vain totutella kartanlukuun ja saada edes vähän käytännön kokemusta suunnistamiseen. Kierrettyäni 16 rastia totesin olevani jo täysin valmis.

Suunnistusdataa Movescountissa.

Uudenmaan kuntosuunnistuskalenteri muuten löytyy täältä (PDF).

Suunnistusliiton kuntorastikalenteri löytyy täältä.

3. Sovella ja improvisoi

Paimiossa oli aika upea fiilis kun seurailin tuhansien harrastajien parveilua lähtö- ja teltta-alueella ja jännittyneenä odottelin omaa vuoroa. Minulle oli annettu 5. osuus, joka olisi suhteellisen lyhyt (8,5 km) ja valoisan aikaan. Aloittelijalle sopiva siis. Laskeskelin, että minun kannattaisi heräillä noin aamukuuden aikaan odottamaan omaa lähtöäni. Aamulla heräsinkin mukavaan sateen ropinaan teltan katolla, joten luvassa olisi siis kuraista menoa. Muut olivat suoriutuneet osuuksistaan tavoitteiden mukaisesti ja 07:37 juoksin metsään sijalla 1079.

Ensimmäinen yllätys tulikin jo parin sadan metrin päässä, kun k-pisteellä ei ollutkaan leimauspaikkaa, kuten kaikilla aikaisemmilla suunnistuskerroillani on ollut (kerran siis). Piti siinä jo alkaa tarkistamaan, että tuliko jo juostua harhaan. Muutamalla ensimmäisellä rastilla tuli vähän mokailtua ja juostua hieman ohi rasteista. Vitosrastille juostessa eksyin, kun yritin hakea viereiseltä polulta nopeampaa juoksureittiä. Olisi vain pitänyt edetä valmiiksi tallattua, suorinta reittiä, eikä yrittää tuollaisia omia ratkaisuja. Tästä viisastuneena otin jatkossa rasteilta vain tarkan suunnan ja painelin valmiita polkuja tiukasti samaan suuntaan. Tämä sujuikin paljon paremmin, koska enää ei tarvinnut kuin katsoa suunta ja valita oikea polku. En jäänyt peesailemaan ketään, vaan yritin painella ohi kaikista, jotka juoksivat hitaammin.

Nyt on Jukolan viestikin koettu ja olipa siistiä! Siis herätä teltassa kuudelta aamulla sateen ropinaan ja lähteä mutaiseen metsään rymyämään. Suunnistuskin meni näin yksien iltarastien kokemuksella hyvin, vaikka alussa vähän mokailinkin. 5. osuudella oma sijoitus lopulta 978/1608 ja koko joukkue tuhannen parhaan joukossa! #jukola2015 #suunnistus #juoksu

A photo posted by Jouko Virta (@joukovirta) on Jun 14, 2015 at 12:12pm PDT

Osuuden loppua kohden olin hieman pettynyt, että nytkö tämä jo loppuu. Omissa jaloissa oli vielä potkua ja muilla tuntui mäissä meno jo vähän hyytyvän. Maalissa olin kello 9:12, eli vajaa puoli tuntia vaihdon kiinnimenon jälkeen. Osuuksien 6 ja 7 juoksijat joutuivat siis kello 9:20 yhteislähtöön. Osuuteni aika oli 1:35:07 ja sijoitus 978. Ei hassummin. Loputkin juoksijat suoriutuivat hyvin ja joukkueemme sijoitus oli lopulta 963.

Dataa osuudelta Movescountissa.

Opit

Suunnista. Sisällytä iltarasteja muiden treenien sekaan, niin saat monipuolista juoksuharjoitusta. Iltarastit voivat olla vaikka viikon matalatehoinen pitkis tai intervallein vedetty nopeampi mäkitreeni. Hanki peukalokompassi. Lainassa ollut Suunnon arrow 6 oli noin sata kertaa vakaampi ja nopeampi kuin oma Suunnon perus levykompassini. Hanki myös paremmat maastojuoksukengät. Vaikkapa sellaiset nastattomat, joita voisi käyttää hyvin myös mahdollisissa swimrun-kisoissa. Swimrun. Hieno laji.

Bianchi Cup aika-ajo 9.6.

Kuten aikaisemmin kertoilin, olen aika-ajopyörän ajamisessa vielä aloittelija, sillä kilometrejä sillä on ennen tätä kautta kerrytetty vain trainerilla sisätiloissa. Aikaisemmat triathlonkisat olen ajanut maantiepyörälläni, jossa oli lisätangot ja satulaa eteenpäin tuova satulatolppa.

Jotta saisin kerrytettyä mahdollisimman paljon kokemusta aika-ajopyörällä ajamiseen tulevia kisoja varten, päätin osallistua tiistaina Etelä-Suomen aluesarjan, Bianchi-cupin, 11,5 kilometrin aika-ajokilpailuun. Sen järjesti Espoolainen pyöräilyseura IK-32 Evitskogintiellä Kirkkonummella.

Kilpailureitti.

Kilpailupaikka oli aika kaukana kotoa, joten työpäivän jälkeen polkaisin ensin pyörällä Leppävaaraan ja jatkoin siitä junalla Kauklahteen. Kauklahden asemalta oli vielä kisapaikalle noin 10 kilsan siirtymä, jonka aikana sain sitten vähän lämmiteltyä jalkoja. Tein muutamia lyhyitä vetoja, jotta sain sykkeitä nostettua ylös.

Siirtymässä olikin kestänyt pitempään kuin odotin, joten olin jo vähän myöhässä. Onneksi aika-ajoon lähdetään yksi kerrallaan, joten sain vielä nimen listaan viimeisenä lähtijänä. 10 €, ei paha. Keli oli aurinkoinen, joten kotona ajattelin lähteväni ajoon hihattomassa tri-trikoossa, mutta lähtöpaikalla vilu iski ja päätinkin lähteä lyhythihaisessa pyöräilypaidassa. Lähtöä jännittäessä tein vielä lyhyen lämmittelylenkin.

Ajo

Lähdöt olivat minuutin välein. Omalla vuorollaan kukin siirtyi lähtöviivalle, jossa toinen lähettäjä laski aikaa ja toinen piti pyörää pystyssä, jotta lähtiessä sai vain polkaista suoraan matkaan. 10s ennen lähtöä Garmin käyntiin, mutta ranteessa olevan Ambitin käynnistämisen onnistuin sössimään. 5-4-3-2-1-AJA! Sykkeet 165 seuduille ja kadenssi yli sataseen. Olisin halunnut nostaa sykettä vähän, mutta viikonlopun kisat ja polttarit painoi jaloissa sen verran, ettei kroppa vastannut pyyntöihin. Kääntöpaikalle tullessa olin jo saavuttanut edellä ajavaa niin, että eroa oli vain noin 100 metriä. 

Bianchi-cupin aika-ajon ensimmäisellä puolikkaalla. Kuvaaja Ville-Pekka Reponen.

Käännöksen jälkeen sain hieman nostettua tehoja ja noin 8 km kohdalla ohitin edellä ajaneen. Oikeassa jalassa alkoi kuitenkin maitohapot jylläämään ja fiilis oli aika epätodellinen. Kuin joku olisi kaatanut nestettä jalalle, mutta en oikein tiennyt tuntuuko nyt tosi kuumalta vai tosi kylmältä vai onko jalassa tuntoa enää lainkaan. Tuntui myös siltä kuin jalkaan olisi juuri iskemässä koko jalan kokoinen täysivaltainen kramppi. Enpä ole moista fiilistä ennen kokenut, mutta tällaisia rajakokemuksia lähdin tästä kisasta hakemaankin. Pystyin kuitenkin pitämään vauhtia yllä, vaikka lopun ylämäet olikin jo kovaa taistelua ja aavistelin, että oikea jalkani saattaisi sanoa sopimuksensa irti millä hetkellä tahansa. Toisella puolikkaalla sykkeet kipusivat lopulta noin 170:een. Joku kirintapainen vielä maaliviivalle ja vaimea huokaus sitten kun sai hellittää. Teki mieli huutaa, mutta puhuminenkin oli aika vaikeaa kun keuhkoja poltteli niin kovasti.

Polttaa, polttaa, mutta irvistämällä olo helpottuu. Kuvaaja Ville-Pekka Reponen.

Tulokset

Seuraavana päivänä katselin tuloksia netistä ja sijoitus oli 19/31 18:31 ajalla, eli keskari olisi jäänyt alle 38 km/h. Olin sijoitukseen ihan tyytyväinen ja ajattelin viikonlopun rasituksen ja mäkisen reitin pitäneen keskarin alhaalla. Tuloksiin kuitenkin tuli jo pian korjaus ja ajassani oli ollut minuutti liikaa lähtöjärjestyksessä olleen tyhjän paikan vuoksi. Loppuaikani 11,5 kilometrillä oli siis 17:23,7, mikä tarkoittaa  39,67 km/h keskaria. Sijoituskin oli lopulta 14/31. Siihen olen erittäin tyytyväinen, sillä kärkikymmenikkö koostui lähinnä Elite-ajajista, joiden tulokset olivat tietysti aivan omalla tasollaan. Ja 40 keskari menee varmasti minullakin vielä tänä kesänä rikki, kunhan opin ajamaan kunnolla tuota pyörää.

Tulokset

Kuvia

Opit

Kymppitempo on hyvää harjoitusta triathlonia varten. Keho saa hyvää tuntumaa kovaa ajamiseen ja nämä VK- ja MK-alueen puristukset kehittävät mukavasti myös nopeutta tulevia tri-kisoja varten. Lämmittele paremmin; nyt siirtymällä ajetut lämmittelyvedot olivat liian lyhyitä ja niiden jälkeen ehti jo tulla lähtöpaikalla vilu. Pidä pää alhaalla. Ajoasennossa olisi kyllä muutenkin madaltamisen varaa, mutta nykyinen asento on suunniteltu pitkiä matkoja varten, joten sillä mennään. Harkitse taas liittyväsi pyöräilyseuraan. Tätä olen ajatellut jo pitempään ja vaihtoehtoja ovat lähinnä IK-32 ja CCH. Kilpailulisenssiä en tosin tarvitse ja nykyinen oma vakuutusturvakin heikkenisi seuraan liittymisen myötä, mutta seuran tarjoamasta harjoittelutoiminnasta (ja -seurasta) voisi saada nostetta omaan pyöräilytasoon.

Viikoittaisia kymppitempoja järjestävät ainakin IK-32 (Röylän tempo) ja CCH (Pepen tempo). 

Kannattaa käydä kokeilemassa!

Vantaa triathlon

Silloin, kun päätin ensimmäistä kertaa kokeilla triathlonia, kuvittelin osaavani uida. Olihan monet nuoruuden kesäpäivät vietetty rannoilla, vanhoilla vedellä täyttyneillä kivilouhoksilla ja hiekkamontuilla uiden, sukellellen, kiipeillen ja hyppien. Armeijassakin se 200 m uintitesti oli läpihuutojuttu ja silloin ihmettelin, miten se voi olla joillekin niin vaikea. Vesi tuntui niin tutulta elementiltä. Mutta uituani ensimmäistä kertaa avovedessä triathlon-harrastajien kanssa, tipuin kyllä maan pinnalle. Uinti oli raskasta ja hidasta ja kaikkein kauhein osa triathlonia, koska uintitekniikkani oli niin surkea. Pystyin kyllä uimaan pari kilometria, mutta jalat laahasivat pohjaa kohti ja käsien veto oli heikko, joten vauhti oli matelemista.

Viime kisakauden jälkeen päätinkin keskittyä uintitekniikan parantamiseen, koska muut lajit sujuivat jo suhteellisen hyvin. Kävin off-seasonin aikana pari Orcan järjestämää vapaauinnin tekniikkakurssia ja osallistuin vielä keväällä vapaauinnin treeniryhmän viikottaisiin harjoituksiin. Tämän lisäksi kävin tietysti uimassa Mäkelänrinteellä omia treenejäni.

Kaakeleita. Niitä on tullut talven aikana laskettua.

Kaikki tuo uintitreeni oli parantanut uintiani altaassa huomattavasti. Vantaa Triathlonissa millään tuolla ei kuitenkaan ollut enää mitään väliä. Tässäpä raporttia 6.6. kisatusta Vantaa Triathlonista.

Kisapäivälle osuivat lisäksi ystäväni polttarit. Best manin ominaisuudessa tietenkään en jättänyt niitä juhlia väliin, mutta livistin silti kisaamaan kesken polttareiden juhlinnan. Aamulla sulhasen herätys, aamupalapiknik kera kuohuviinin ja sitten lähdinkin jo kohti Kuusijärveä. Kuoharihan on mitä parhain tankkausjuoma ennen 1500 m uintia! Vaihtoalueella oma paikka kuntoon, tuttujen haastattelukierros ja kiireen vilkkaa järveen verryttelemään uintia varten. En tosin ehtinyt olla vedessä kuin 5-10 minuuttia. Virhe. Keskiviikkona olin jo käynyt uimassa Kuusijärvellä pari kierrosta ja silloin vesi tuntui jopa mukavan lämpöiseltä. Nyt se oli kylmää!

Tälläiset näkymät kuohuviinilasissa. Kuusijärvessä oli enemmän kuplia ja se yleensä iskee päähän kovempaa.

Uinti

Lähdössä yritin sijoittua oikeaan laitaan, jotta välttäisin pahimman ruuhkan. Aikaisempien kisojen kokemuksella ryhmälähdön iskut ja läpsyt ovat sen verran tuttuja, että uskoin pystyväni uimaan muiden mukana häiriöistä välittämättä. Lähtösireenin soidessa lähdinkin muiden sekaan kauhomaan kohti ensimmäistä poijua. Muutamien kymmenien metrien jälkeen kuitenkin iski paniikki. Vaikka pahoja iskuja tai muita kontakteja ei tullutkaan, niin ympärillä kuohuva kylmä vesi sai aikaan pakokauhua ja tukehtumisen tunteen. Olen monien kuullut puhuvan tällaisesta paniikkifiiliksestä uinnissa ja olen pyrkinyt noudattamaan neuvoja veteen totuttelusta ja alkuverryttelystä ennen uintia sen välttämiseksi. Nyt alkuverryttely oli selkeästi riittämätön ja paniikki iski nyt ensimmäistä kertaa kohdalleni. Uin sitten mummorintaa, jotta olo rahoittuisi. En kuitenkaan pystynyt rentoutumaan ja hengitys jatkui katkonaisena pilaten uintirytmini täysin. Ensimmäinen kierros ajassa 16 min, mikä pettymys! Toisella kierroksella pystyin ajoittain saamaan uintiini normaalin hengitysrytmin, mutta rentous ja itse uintitekniikka oli unohtunut kaiken sen paniikin ja epätoivoisen yrittämisen vuoksi. Uintiaika lopulta yli 32 min! Viime vuonnakin uin pari minuuttia nopeammin! Tämä oli nyt tässä, en ui enää ikinä kisoissa.

Pyöräily

T1 sujui rutiininomaisesti. Pitäisi tosin harjoitella enemmän näitä vaihtoja, kun ne tuntuvat olevan aina minulla niin hitaita, vaikka kuvittelenkin toimivani niin nopeasti kuin mahdollista. Mun märkkäri on aika vaikea riisua, koska se on lahkeista ja hihoista niin pirun tiukka. Numerolappu menee tietysti aina väärinpäin ja se on puettava kahdesti. Kengät jalkaan, pyörä käteen ja juosten kohti lähtöä.

Olen aika kokematon triathlon-pyörän ajamisessa, koska hankin sen syksyllä ja kokemusta sillä ajamisesta löytyy vain trainerilta ennen tätä kautta. Ajossa ei ole vielä riittävää varmuutta ja rentoutta, vaan kaikki väistely ja tuulenpuuskat aiheuttavat turhaa jännittämistä pyörän selässä. Ensimmäiselle kääntöpaikalle pyörä kuitenkin kulki upeasti, mutta käännöksen jälkeen kasvoille iski se jäätävä sade ja vastatuuli, jota myös todellisuudeksi kutsutaan. Vaikka epäonnistunut uintisuoritus kalvoi mieltä, pyöräily tuntui ihan mukavalta, joten pistin painetta polkimiin ja päätin ottaa tästäkin kokemuksesta kaiken opin irti.

Pyöräosuudella viileässä sateessa. Noiden pörröisten jakojen takia olin varmaan sekunnin muita hitaampi. Photo: Onevision.fi

Pyöräilyssä sotkettiin suoraa, kumpuilevaa tienpätkää edestakaisin neljä kierrosta, joilla vaihtelivat kova myötätuuli ja tuskastuttava vastatuuli. Myös sadetta ripotteli, joten välillä yläkroppaa vähän paleli. Nestettä kului vain noin pullollinen ja energiaa tuli tankattua geeleillä 30 ja 60 minuutin kohdalla. Pyöräilyajaksi kello kertoi lopulta 1:02:49, eli keskarina oli reilu 38 km/h. Tähän on pakko olla tyytyväinen, sillä pyöräilyn aikana sijoitukseni parani lähes 70 pykälää. 

Juoksu

Joskus vielä opin, että märkkäriä ei kannata vaihdossa heittää juoksukenkien päälle, koska se on märkä puku. Siis märät sukat ja kengät jalkaan ja juoksuosuudelle. Alku tuntui kankealta ja muutama juoksija ohittikin minut ensimmäisillä kilometreillä. Kunhan sain selän suoristettua, juoksu tuntui sujuvan kivasti noin 4:25 vauhdilla, mutta motivaatio oli hukassa. Juoksussa pyrin lähinnä pitämään tasaisen vauhdin, eikä intoa revittelyyn oikein löytynyt. Pienen vauhdinnoston tein kuitenkin puolivälin jälkeen, mutta lähinnä siksi, että pääsisin nopeammin takaisin polttareiden viettoon.

Täällä dataa suorituksesta: Movescount

Opit

Kuten viime vuonna Vantaan kisan jälkeen totesin: opettele uimaan. Mene järveen ja harjoittele lisää ryhmässä uimista. Nosta pyöräilyvauhtia panostamalla kevät-kesällä hyviin intervallitreeneihin. Harjoittele vaihtoja, koska niissä ei saisi antaa tasoitusta. Tee yhdistelmätreenejä, niin pyöräilystä juoksuun siirtyminen on helpompaa.

Näillä opein lähdetään hiomaan suoritusta kesän aikana. Seuraava perusmatka onkin 4.7. Voimarinteen Teräsmieskisat.

Pre Scriptum

Hei kaikki! Päätin alkaa kirjoittamaan näitä treeni-, kalusto- ja kisajuttuja omaan blogiin, koska:

A: Liikuntablogejahan ei ole koskaan liikaa.

B: Näistä asioista on kiva puhua, jos joku kuuntelee tai vaikkei kuuntelisikaan.

C: Facebook-kaverini lienevät kyllästyneitä kuuntelemaan.

Ajattelin kirjoitella tänne hyvin vaihtelevia juttuja tasaisen epäsäännöllisesti. Eli en aio ottaa tänne kirjoittamisesta suurta stressiä, joten älkääkä tekään ottako vaikka postauksia ei kuuluisikaan. Silloin luultavasti minulla treenit sujuu, olen luopunut kirjoittamisesta tai minulla on jotain muuta parempaa tekemistä. :) Seuraan itse kymmeniä pyöräily-, juoksu- ja triathlon-harrastajien blogeja, joista saan hieman lisämotivaatiota ja vinkkejä omaan treenaamiseeni. Tämä blogi toimii lähinnä omien treenien ja kisojen analysointiin ja muistojen tallentamiseen, mutta toivottavasti joku tästäkin jotain saa irti.

Kauden toinen avovesiuinti Espoon Kaitalammella.

Omasta taustastani voisin kertoa sen verran, että olen pyöräilyn harrastaja, joka myös juoksee ja ui. Olen myös diplomi-insinööri, IT-alan yrittäjä ja nörtti, joten työaikani (ja monesti myös vapaa-aika) kuluu tietokoneen äärellä. Liikuntaharrastus onkin osoittanut olevan loistavaa vastapainoa päätetyöskentelylle. Vuosia sitten, opiskelujeni lopussa, huomasin opiskelijaelämän tehneen tepposet ja nostaneet painoni jo ylipainon puolelle. Myös selkäkivut vaivasivat, kun aika kului hartiat kyyryssä tietokoneen edessä. Silloin päätin hankkiutua jälleen parempaan kuntoon ja aloin kulkemaan työ- ja koulumatkoja polkupyörällä. Työmatkapyöräily alkoi tuntumaan hauskalle puuhalle ja sen rinnalle tuli pian maastopyöräily, jonka lisäksi myöhemmin vielä maantiepyöräily. Pyöräharrastuksien myötä paino tippui, kunto alkoi nousta ja varasto täyttyä erilaisista polkupyöristä. WIN-WIN-WIN! 

Mielikuvaharjoituksia Valvatusjärvellä ensimmäistä puolimatkaa edeltävänä iltana.

Viime vuosina liikuntaharrastukseni on suuntautunut lähinnä triathloniin ja tähän mennessä on tullut koettua sprintti- ja perusmatkoja, sekä viime kesänä ensimmäinen puolimatkani Joroisilla. Tämän kauden suuret tavoitteet ovatkin taas Joroisten puolimatka heinäkuussa sekä Kööpenhaminan Ironman elokuussa. Köpis TJ 72!

Yleensä ilmoittaudun kilpailuihin ja tapahtumiin hetken mielijohteesta ja viime tingassa, joten kesän tapahtumakalenterini täyttynee kauden edetessä. Tähän mennessä sovittuja kisoja tälle kesälle on:

16.5. Helsinki City Run

6.6. Vantaa Triathlon perusmatka

9.6. Bianchi Cup aika-ajo

13.6. Jukolan viesti

4.7. Voimarinteen teräsmieskisa (perusmatka)

18.7. Finntriahtlon Joroinen (puolimatka)

23.8. Ironman Copenhagen

Jos teillä tulee mielen hyviä tapahtumia, jotka ovat osallistumisen arvoisia, niin antakaa vihjettä. Näistä kisoista ja niihin liittyvistä treeneistä ajattelin tänne jutustella. 

Folkewestimäiseen tapaan toivotan teidät tervetulleiksi mukaani matkalle henkisen ja fyysisen kestävyyteni rajamaille!